2013 - uudet kujeet

Hyvää alkanutta vuotta 2013!

 

Olkoon se kaikille parempi, onnellisempi, antoisampi ja palkitsevampi kuin tämä, tai aikaisemmat vuodet. Kantakoot siivet, kestäkööt suunnitelmat, tuokoot suotuisat tuulet myönteisiä asioita elämään.

 

Siitä on nyt puoli vuotta. Jotakuinkin osapuilleen melkein tasan. Siis siitä kun heräsin puoli kahden maissa yöllä puhelimen ääneen. Se puhelu murskasi maailmani, jonka olin oppinut tuntemaan. Muutti tulevaisuuden, haurastutti menneisyyden, pirstoi minut sirpaleiksi. Muutti elämän, maailmankaikkeuden ja kaiken muun sellaisen - ainakin omalta kohdaltani. Eikä vastaus kysymykseen ole 42, vaikka Douglas Adams muuta väittääkin.
 
Vaikea uskoa että miehen uskottomuuden selviämisestä todellakin on jo puoli vuotta. Se tuntuu samaan aikaan etäiseltä ja vieraalta asialta, mutta toisaalta tuntuu että se olisi tapahtunut vasta äsken, viime viikolla. Nopeasti se aika kuluu, se laittaa myös miettimään ajankulua tästä hetkestä eteenpäin. Miten haluan käyttää seuraavan puolikkaan vuoden? Entä sitä seuraavan? Tai seuraavat? Kenen kanssa, missä, mitä tehden? Mitä miettien, epäillen vai luottaen? Särkien itse itseäni sisältä, vai rakentaen itsestäni vahvemman? Ei kovempaa ja karskimpaa, mutta vahvemman ja viisaamman.. toivottavasti. En halua katkeroitua, en halua surkutella elämääni ja ajelehtia kuolleena kalana virran mukana. Ne vahvat ja elinvoimaiset kalat uivat vastavirtaan, kyljet hopeaisina loikkien kosken kuohuissa kohti yläjuoksua.

Näennäisen tyynestä myrskynsilmästä pääsee pois vain kohdaten sen ympärillä vellovan synkän ja pelottavan myrskyrintaman, hirmuiset tuulet ja ilmassa lentävät satuttavat asiat. Mielen myrskynsilmä on petollisen tyyni, mutta lopulliseen turvapaikkaan pääsee vain pahimmat pelkonsa kohdaten, voimakkaissa tuulissa taistellen.
 
Siispä on aika tehdä uudenvuodenlupauksia, itselleni, muista välittämättä. Itsekkäästi, mutta hienovaraisesti, ei muita talloen. Jokainen ihminen on arvokas, ketään ei saa polkea maahan.

 

Vuonna 2013:

 

1. Lupaan pitää itsestäni huolta.

 

2. Lupaan asettaa itseni, omat tunteeni ja tavoitteeni etusijalle. Hienovaraisesti.

 

3. Lupaan opetella tunnistamaan omat tuntemukseni ja motiivini, jotta osaan toimia itselleni parhaalla tavalla.

 

4. Lupaan luottaa omiin vaistoihini.

 

5. Lupaan olla itselleni armollinen, en vaadi itseltäni liikoja, en vaadi täydellisyyttä.

 

6. Lupaan etten muutu tosikoksi, vaikka taivas putoaisi niskaani. Taas.

 

 

7. Ja lupaan muistaa pitää pyyheliinan valmiina, en ehkä aina mukana, mutta valmiina. ;) (Suosittelen Douglas Adamsin tuotantoon perehtymistä, etenkin viisiosaista Linnunrata-trilogiaa..)

 

 

Eiköhän siinä ole tarpeeksi lupauksia yhden ihmisen pidettäväksi. Näin aluksi ainakin.

 

Vuodelta 2013 toivon saavani terveyttä ja onnellisuutta, molemminpuolista rakkautta, hyväsydämisiä ystäviä, mielenkiintoisen työpaikan, sydämelle ja sielulle kodin, uskoa tulevaisuuteen, valoa tunnelin päähän. Voimaa ja energiaa vaikeuksien voittamiseksi, elämää ja ihmisiä, kauniita asioita, iloa ja hyvää mieltä, jaettavaksikin saakka.

 

Siinä on monta ihanaa ja kaunista asiaa, jotka ovat jopa saavutettavissa. Eivät ne ole mitään mahdottomuuksia, en kurkottele tähtiin. Raha ja omaisuus eivät tuo onnea, onnea ei voi pakottaa, onnellisuus on ihmisessä itsessään, löydettävissä ja saavutettavissa. Pienin askelin, päivä kerrallaan. Omia valintoja. Omia päätöksiä. Omaa itseään kuunnellen sen voi saavuttaa.

 

Onnellisuuden aiheita pitää etsiä ympäriltään, niitä pitää osata arvostaa. Juuri nyt olen onnellinen esimerkiksi siitä, että koiramme ei pelkää raketteja, pauketta ja välkettä. Sen kanssa saa olla ulkona pahimmankin rätinän aikana ja koira vain omissa ajatuksissaan nuuskuttelee lumihankea. Ihana tapaus.. :)

 

 

Kohotan kuplivan maljan menneille, joita ilman ei olisi tulevaa.

Tulevalle, joka ei tuntuisi tavoittelemisen arvoiselta ilman menneitä. 

Jokaiselle elämän polulla kohdatulle, tuleville kohtaamisille, kaikille meille.

 

Onnea ja iloa, kaikkea hyvää!