Lihakset ovat taas kipeinä treenaamisesta. Se on hyvä fiilis! :) Tahtoo lisää! Kalenteriin osuu nyt kymmenen viikon aikana ikävän monta päällekkäisyyttä treenien kanssa, joten joudun joistakin jäämään pois ja se harmittaa jo etukäteen. Pitää sitten varmaan yrittää saada jotain treeniä aikaan omin päin, tai jos vaikka kävisi jollain muulla ohjatulla liikuntatunnilla tuolla kuntosalilla.
Työtilanne on vähän hiljainen vieläkin. Olen kovasti lähettänyt hakemuksia, mutta lieneekö sitten niin, että nyt on niin paljon työnhakijoita että oma hakemus hukkuu helposti sinne massaan. Pitäisi jotenkin pystyä erottautumaan joukosta - mielellään positiivisesti. Tässä tosin juuri tein taas erääseen kiinnostavaan paikkaan hakemuksen. Soitinkin sinne ennen sen lähettämistä ja siitä työstä tuli ihan positiivinen kuva ja puhelimessa ollut mukava henkilökin vaikutti kiinnostuvan minusta. Nyt ei sitten voi muuta kuin odotella hakuajan päättymistä ja toivoa, että tulee kutsu haastatteluun ja sitten vielä saisi sen pääpotin, eli työn. :) Ainoa pieni miinus siinä on se, että työ olisi toisella paikkakunnalla ja työmatka olisi kohtalainen. No, se nyt ei maata kaada. Kyllähän ihmiset kulkevat todella pitkiäkin työmatkoja päivittäin ja saattaahan muuttokin tulla vielä ajankohtaiseksi, joten sitten viimeistään voisi miettiä lähemmäs sijoittautumistakin. Jos nyt siis ensin saa sen työn. :)
Parisuhdetilanne tuntuu nyt seesteiseltä. Ei mitään isoa draamaa suuntaan tai toiseen. Kovasti se mieli ja ajatukset muuttuvat matkan varrella. Yhtenä päivänä tuntuu siltä että ei jaksa tätä enää hetkeäkään ja joskus sitten kaikki on ihan suht fine. Nyt lienee päällä tuo jälkimmäinen olotila. Vaikka ei tämä nyt mitään täysipainoista parisuhdettakaan ihan ole, kämppiksinä tässä lähinnä kai ollaan, kavereina. Kun en muista milloin viimeksi olisi halattukaan.. joulun aikoihin kai? Sitä ennen taisi olla syntymäpäivänäni, kun mies onntteli ja halasi. (Mutta ei antanut lahjaa..) Puhutaan miehen työasioista, minun työnhaustani, harrastuskuvioista, koirasta, mitä syödään, mitä kaupasta tuodaan, rahasta, auton katsastuksesta, perusjutuista.. mutta ei sanaakaan parisuhteestamme.
No, ajattelin kaivaa pari vuotta sitten ostamani kuuden kilon kahvakuulan esiin. Se taitaa olla vielä ostopakkauksessaankin koskemattomana.. ainoa treeni sen kanssa oli se kun kannoin sen kaupasta kotiin. :) Hyvä minä.. Nyt kun jotain liikkeitä osaan sen kanssa tehdäkin, niin voisi sitä jopa käyttääkin. Missäköhän se oikein on..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti