Jos olisikin joku käsikirjoitus, jota voisi vain seurata.. Vaan kun ei ole. Ei ole ohjeita, joita voisi kohta kohdalta noudattaa ja lopputuloksena olisi onnistunut ja onnellinen lopputulos. Pitää olla samaan aikaan oman elämänsä käsikirjoittaja, ohjaaja, lavastaja, kuvaaja ja pääosanesittäjä. Aikamoinen soppa, kun niin moneen keitokseen kauhansa laittaa. Reality show. Nehän ovat nyt muotia..
Mikä on oikein ja mikä väärin? Mitä voi antaa anteeksi? Voiko ihminen muuttua? Voiko asioista ottaa opikseen? Saako ajatella vain omaa etuaan? Mikä sitten on se oma etu? Onko se sitä, että pitää tutut asiat ympärillään ja saa elää suojamuurin sisällä, vai sitten sitä että hajoittaa päätöksillään myös toisen ihmisen ympärillä olevat asiat, muuttaa muidenkin elämää ja pakottaa etsimään jotain uutta? Toisaalta tavarat ja esineet ovat.. no, ne ovat vain tavaroita ja esineitä. Asuntokin on .. no, lämmin paikka jossa on seinät ja katto.
Sain edesmenneeltä isältäni hiljattain lämpimiä terveisiä yli 30 vuoden takaa. Suomeksi sanottuna hänen tekemiään koivuhalkoja, joita poltin takassa. Kuivia ja helposti syttyviä. Olihan se nostalginen tunne ja kirvoitti silmäkulmasta kyyneleen. Kun kukaan ei nähnyt, menin halaamaan takkaa.. tunsin lämmön ja rakkauden, niin monen vuoden takaa. Sain siitä voimaa. Mietin, mitä isäni minulle nyt sanoisi. Mitä hän minulle toivoisi. Onnea ja rakkautta, turvallisuutta ja luotettavan kumppanin, hyvän elämän. Olen oman elämäni sankari, reality shown päätähti. Mitä elokuvan sankaritar tekisi? Riippuisi kai elokuvan tyylilajista..
Mutta edelleenkin minun pitäisi kirkastaa mieleeni asia, joka on minulle itselleni tärkeä: Mitä minä haluan? Miksi noinkin yksinkertainen asia on niin kamalan vaikeaa?
3 kommenttia:
No ei se ole yhtään yksinkertainen kysymys, mitä itse haluaa! Tunteet kun vaihtelee ja järkiperusteluita löytää helposti suuntaan jos toiseenkin.
Jos yhtään lohduttaa, niin aivan yhtä takkuista ja vaikeaa se on täälläkin, elämän eläminen ja oman tien löytäminen.
Osuvasti kuvattu tuo, että ihminen joutuu olemaan oman elämänsä käsikirjoittaja, ohjaaja, lavastaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja yhtä aikaa. Lisäisin, että vielä ilman mitään koulutusta tai edes aiempaa kokemusta. Onko ihme, jos on välillä vähän vaikea yhtälö?
Millaisia mietteitä sulla on miehen suhteen ollut? Oletteko jutelleet? Millaisia hänen edesottamuksensa sinun suhteesi ovat viime aikoina olleet?
Liikuttava tuo takan haalaamisjuttusi. Minunkin isäni kuoli jo 35 vuotta sitten, ollessani ihan lapsi. Minulla on hänestä kauniit muistot ja halaisin ihan varmasti takkaa, jos siellä palaisivat isän hakkaamat halot.
Voimia sinne!
T. Ullapulla
Ei siis tarvii onneksi olla kaksi kertaa oman elämänsä käsikirjoittaja, vaan tarkoitti sanoa, että myös näyttelijä....... :-)
- UP -
Hei Ullapulla, kiitos kauniista sanoistasi!
Niin, järki vai tunteet? Vai voiko ne jotenkin yhdistää? Hankalaa, mutta eipähän elämä käy ainakaan yksitoikkoiseksi..
Miehen suhteen mietteet vaihtelevat jopa monta kertaa päivässä. Hän kai vähän järkyttyi kun eropaperi oli ihan konkreettisesti edessä. On ollut aika mielin kielin sen jälkeen, mutta välillä aina jokin asia kuohuttaa mieltäni, eivätkä ne aikaisemmat asiat ole minnekään kadonneet. Mies haluaisi jättää ne taakse ja katsoa eteenpäin, mutta en minä taas voi niinkään tehdä. Asia pitäisi ensin käsitellä kunnolla.
Ehkä se oma päätös kirkastuu, kun halailen takkaa useamminkin.
Lähetä kommentti