Yksin kotona. Ontto olo sisällä. Epätodellinen tunne, siltikin olen ihan suhteellisen tyyni. Tämä ratkaisu taisi olla minulle alitajuntaisesti hyvinkin selvä, odottaen vain toteutumista.. Ehkä miehellekin. Kipeää tämä silti tekee.
Viime yönä sain nukuttua yllättävän hyvin. Tai oikeastaan menin nukkumaan vasta aamuyöllä, mutta sitten kun nukahdin sain nukuttua pitkälle päivään saakka. Nyt voisi olla taas nukkuman menon aika. Ajatukset ovat olleet paljon miehessä, miten hän pärjää.. vaikka minun pitäisi varmaan ajatella nyt ensisijaisesti itseäni ja omaa jaksamistani. Olen myös pohtinut käytännön asioiden järjestämistä jonkin verran, katsellut vuokra-asuntoja ja sen sellaista. Asunon myyminen ja omaisuuden jakaminen tuntuu hurjan suurelta urakalta. Ja edelleenkin se työpaikka olisi todella tervetullut. Se ratkaisisi monta ongelmaa.. mutta kaikki aikanaan. Pakko uskoa siihen että asiat järjestyvät aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti