Viikonloppuna oli eräs tapahtuma, jossa olin kaveriporukan kanssa. Mieheni oli lupautunut pitämään huolta koirasta, joten sain rauhassa lähteä viikonlopuksi viihteelle. Odotin tapahtumaa kovasti, sillä siinä oli mahdollisuus päästä vähän tuulettumaan. Samassa tapahtumassa oli myöskin tämä Toinen Nainen miehensä kanssa, eri porukassa mutta samalla alueella kumminkin. Tiedän, että minun ei pitäisi välittää hänestä ja pitäisi vain kävellä ohi, olla piittaamatta koko ihmisestä, mutta ei se ole niin helppoa. Etenkään esimerkiksi silloin, kun käytävällä vastaan kävellessämme tämä nainen tulee halaamaan ja tervehtimään yhteisiä kavereitamme ihan siihen viereeni. Ei tosin puhu minulle, ei ole näkevinäänkään (minä katson murhaavasti, mutta pidän etäisyyttä..), mutta muita ihmisiä tervehtii näyttävästi. Tai jos seisoskelen juttelemassa muutaman kaverini kanssa ja tämä nainen tulee siihen samaan porukkaan ihan pokkana juttelemaan näille yhteisille kavereille naureskellen ja virnistellen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaverimme kumminkin tietävät mitä tämä nainen ja mieheni ovat tehneet. Totesin silloin eräälle vieressä olevalle kaverilleni "Kerjääkö tuo ihminen ihan oikeasti verta nenästään?" Tapahtumassa kun oli todella paljon ihmisiä, joten oliko ihan pakko siinäkin tilanteessa ängetä juuri siihen samaan seurueeseen missä minä olin? Halusiko hän ärsyttää ihan tahallaan? Tunnustan, että hetki tuon tempauksen jälkeen kävelin naisen ohi ja "vahingossa" tönäisin häntä kevyehkösti kyynärpäällä ohi mennessäni.
Ei ollut fiksu juttu, enkä oikein pitänyt siitä tunteesta joka siitä tuli. En ole sellainen ihminen, joka haluaa selvittää asiat väkivalloin, vaikka eräs paikalla ollut kaverini aikaisemmin oikein yllyttikin minua vetämään sitä naista turpaan (miehinen ratkaisu?). Hän tiesi mitä viime vuonna oli tapahtunut ja kyseli minulta aiemmin päivällä miten menee, tuli katsomaan silmiin ja otti hartioista kiinni - ja silloin vähän romahdin. Kyynelehtien kerroin, että ei todellakaan hyvin. Tuo nainen tuntuu olevan ihan joka paikassa missä minäkin, vaikka tapahtumassa olikin paljon väkeä. Hän oli jonossa melkein edessäni, tai ihan vähän matkan päässä takanani, hän tuli vastaan milloin missäkin, hän tunkee samaan porukkaan juttelemaan ja minä en todellakaan haluaisi nähdä häntä. Hän ja hänen miehensä kyhjäävät yhdessä niiiiin rakastuneen näköisinä ja heillä näyttäisi menevän hyvin. (Mikä sitten on totuus, sitä en tiedä.) Kaverini halasi ja juteltiin parisuhteesta paljonkin, hän sanoikin silloin että vaikka on myös mieheni ystävä, hänen neuvonsa on että jätä se mies. Juteltiin syvällisiä, itkettiin molemmat. Helpotti se oloa, kun sain purkaa mieltäni.
Nyt olen iloinen, että todellakin vain vähän tönäisin häntä, enkä provosoitunut sen enempää. Olisi tosin pitänyt jättää sekin tekemättä. Ikävää tässä on kaiken kaikkiaankin kaikki, mutta myös se, että yhteiset kaverimmekin joutuvat ikävään välikäteen. En halua edes yrittää määräillä ketään, kenen ystävä kukakin saa, tai ei saa olla, sillä ei se ole minun vallassani. Tuntuu se pahalta, kun näkee omien ystäviensä vitsailevan ja naureskelevan yhdessä juuri tuon naisen kanssa, mutta en minä sille mitään voi. Kai minun vain pitää oppia elämään tämän asian kanssa. Ei sekään ole kivaa, että ympärilläni olevat ihmiset joutuvat olemaan varpaillaan, jos minä ja tuo nainen olemme samassa paikassa. Hemmetti. Helpottaisikohan tämäkin olotila eron jälkeen? Vieläkö tuon naisen näkeminen olisi niin iso juttu? Kun entisiä ystäviä olemme ja samoissa ympyröissä pyörimme vieläkin, niin väistämättä tulemme tapaamaan vielä monen monta kertaa.. Tai ehkä minun pitäisi pystyä puhumaan tästä myös tuon naisen kanssa, jotta asian saisi käsiteltyä myös siltä kannalta.
En minä tiedä.. Muutan Brasilian viidakkoon, niin ei tarvitse miettiä näitä asioita.
2 kommenttia:
Kurja tilanne. Enpä tiedä, itse olen ollut kerran elämässäni juuri samanlaisessa tilanteessa, joten ymmärrän todellakin kiukustumisesi ja turhautumisesi. Itse ainakin koin, että miten on mahdollista, että tuo toinen voi käyttäytyä kuin kaikki olisi ok, vaikka kaikki tietävät ettei ole! Tuli mieleen, että olisiko sitten niin, että tuon toisen naisen mielessä tapahtunut ei vain ole lainkaan niin merkittävä asia, kuin mitä sinun elämässäsi se oli. Jos hän olikin miehesi kanssa pitämässä pientä ylimääräistä hupia, ilman vakavia aikomuksia, eikä ottanut sitä suhdetta lainkaan vakavasti. Sinä taas olit rakentamassa miehesi kanssa loppuelämääsi, joten lähtökohta on ollut aivan toinen. Ehkä se siinä niin loukkaakin: toinen menee ja osallistuu elämäsi rikkomiseen ihan vain huvin vuoksi.
Aika helpottaa, mutta en sitten tiedä, voiko se kipu kokonaan loppuakaan. Ehkä kumminkin ajan mittaan opit lokeroimaan asian mielessäsi niin, ettei se enää hallitse ajatuksiasi. Itse en vielä vuosienkaan jälkeen halua tavata nenätysten erästä Toista Naista, mutta toisaalta olen ajatellut, että maailmassa nyt vaan on ihmisiä, joiden kanssa en halua olla tekemisissä, ja joskus sitä nyt vain ei voi välttää. Olen aikuinen enkä suo jollekulle tuollaiselle henkilölle sitä ansiota, että ryhtyisin hänen takiaan menojani miettimään tai siirtelemään.
Niinpä, juuri tuo että miten se voi käyttäytyä kuin kaikki olisi ok, vaikka kaikki tietävät ettei ole! Ehkä se ei ollut merkittävä juttu hänen mielestään, mutta hän on naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Ja hänen miehensäkin siis tietää tästä "seikkailusta".
Mutta olet oikeassa. Ei pitäisi välittää tuollaisesta ihmisestä.
Lähetä kommentti