Kyllä se välittäjän käynti kai jotenkin vaikutti. Tavoistani poiketen huitaisin melkein pullollisen viiniä illan aikana, eikä yöllä nukuttanut kovin hyvin ja aamulla oli tokkurainen olo juomisen ja huonosti nukutun yön takia. Vaikka en haluaisikaan itselleni sitä ehkä myöntää, niin voimillehan se otti. Joku sitä tuolla aiemmissa kommenteissa varoittelikin, että se saattaa olla semmoinen hetki kun asiat konkretisoituvat ja alkavat tuntua. Asiat eivät ole enää omissa käsissä. Vaikka voihan sen toimeksiannon perua (maksua vastaan), mutta silti asiat ovat lähteneet rullaamaan tuntemattomaan suuntaan.
Juttelin äitini kanssa. Hän on kovasti edelleenkin sitä mieltä, että minun pitäisi jatkaa yhdessä mieheni kanssa. "Kun se X on niin mukava." No onhan se, ei sitä voi kiistää. Kyllä tuo mies osaa hurmata, etenkin jos niin haluaa. Mutta kun se ei riitä. Eikä minulle voi tehdä ihan mitä tahansa. Kun en vaan enää luota. Toivottavasti äiti ei ala tästä jankuttamaan ihan yltiöpäisen innokkaasti.. ärsyttää ja ahdistaa tuollainen. Ja hei, eikös äidin pitäisi olla tyttärensä puolella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti