Exä sai vihdoinkin otettua itseään niskasta kiinni, ja kertoi erosta ja jopa sen syystä vanhemmilleen. Olihan se heille suuri järkytys. Hyvä kuitenkin että kertoi, sillä loputtomiin sitä ei olisi voinut salailla. Siltikin olen sitä mieltä, että liian kauan asian kertomisessa meni. No, kun he nyt tiesivät asiasta, laitoin Faceen parisuhdepäivityksen. Siellähän sitä kai nykyään enimmäkseen ilmoitetaan tämmöisistä asioista. Joitakin hämmästyneitä kommentteja tuli, mutta koska suuri osa tuntemistani ihmisistä tiesi asioiden laidan jo ennestään, sain enimmäkseen kannustavia kommentteja. Mies veti herneen nenään, kun olin saanut tykkäyksiäkin eroamisesta. Ei kuulema ole soveliasta tykätä tuommoisista asioista, mutta itse olen vähän sitä mieltä, että taitaa ukkoa vain hävettää. Tuollaisestahan saattaa joku keksiä, etteivät eroon johtaneet syyt olleet minun tekosiani, tai ettei ero ollut ihan hatusta vedetty tempaus, vaikka se olikin taustoista tietämättömille iso yllätys.
Huomaan että en osaa vielä sanoa exää exäksi. Mikäänhän ei käytännössä ole muuttunut. Asumme edelleenkin saman katon alla, käymme samalla jääkaapilla, touhuamme yhdessä pihahommia jne. Jonkin verran olen yrittänyt ottaa etäisyyttä antamalla miehen hoitaa itse omat kauppareissunsa ja omat pöperönsä, olen myös yrittänyt olla aika paljon omissa oloissani kotona ollessani. Edelleenkin olemme ns. hyvissä väleissä, emme riitele. Kovasti kumminkin odotan, että pääsen muuttamaan omilleni. Kun nyt sain töitäkin, hävisi yksi iso tumma pilvi taivaalta. Työstä saamani palkka ei ole kovin hyvä, mutta kyllä sillä pärjää, kun tarkasti elää. Oikeastaan suurin huolenaiheeni tällä hetkellä on tuon koiran totuttaminen ihan toisenlaiseen elinympäristöön, kuin missä se on koko ikänsä oppinut elämään. Kerrostalokoiraksi suoraan maaseudulta. Aika haastava yhtälö. Kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta, herkkuja ja lempeyttä. Jospa se niillä lääkkeillä lähtisi sujumaan.
Pitkästä aikaa kävi kiinnostuneita talonkatsojiakin. Eivät jättäneet tarjousta, mutta olivat vaikuttaneet kiinnostuneilta. Jospa he haluavat miettiä viikonlopun yli ja palaavat asiaan ensi viikolla.. peukut pystyssä! Kaiken kaikkiaan on ihan hyvä fiilis tästä kaikesta. Tunnen tehneeni oikean ratkaisun ja jotenkin tuntuu siltä että kaikki asiat tulevat järjestymään tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin, mutta kuitenkin hyvin. Luotan siihen, että elämä kantaa. :)
3 kommenttia:
Suuntaus ylöspäin. Jes. :)
Hei, hienoa! Ihana lukea sun blogiviestejä. Sä olet niin ready sun uuteen ja entistä ihanampaan elämään!! Joko onnittelin uudesta työstä, onnea!
Kiitos! Aikamoinen muutos tunnelmissa on kyllä omasta mielestänikin ihan käsinkosketeltavissa. Voihan se olla, että koko totuus iskee kasvoille sitten, kun asumme erillään ja omaisuuden jako on kokonaan tehty. Mutta päivä kerrallaan ja nyt on ihan ok fiilis. :)
Lähetä kommentti