Se on loppu nyt. Meidät on tuomittu avioeroon käräjäoikeuden päätöksellä, joten olen nyt virallisesti ex-vaimo ja mies on ex-mies. Tai olemme olleet jo jonkin aikaa, mutta ilmoitus päätöksestä tuli vasta nyt. Eronnut nainen. Sinkku. Molemmat lienevät termeinä oikeita. Mikä nyt on fiilis? Helpottunut, jännittynyt, surullinenkin. Myös vähän ärsyyntynyt. Helpottaa, kun epätietoisuuden ja juupas-eipäs -jahkailun aika on nyt virallisesti ohi ja pääsen rakentamaan omaa tulevaisuuttani. Jännittää, koska nyt elämään tulee ihan oikeastikin isoja muutoksia, eikä vain kaukaiselta ja epätodelliselta tuntuvia suunnitelmia niistä. Olen surullinenkin, koska onhan tämä erään aikakauden ja parisuhteen virallinen loppu. Ärsyttää, koska mies on niin vätys, ettei ole uskaltanut kertoa koko asiasta mitään vanhemmilleen - vieläkään.. Heiltä tulee varmaan hääpäiväonnittelukorttikin ihan lähipäivinä. En ole halunnut kertoa asiaa heille, sillä mielestäni miehen tulee tehdä se ihan itse. Kohdata edes vanhempansa oma-aloitteisesti, eikä luikahtaa kuin koira veräjästä heidän ensijärkytyksestään, jos sen kertoo joku muu. Tilannehan on se, että kohta he sen kuulevat jotain muuta kautta, kuin pojaltaan. Ryhdistäytyisi nyt. Tekisi mieli laittaa Facebookin parisuhdepäivitykseenkin jotakin, mutta sitä kautta se kulkeutuu nopsaan ex-appivanhempien korviin, joten odotan.. odotan.. odotan.. edelleenkin odotan miehen tekemisiä, tai tekemättä jättämisiä.. Ja se ärsyttää. En loputtomiin odota, ei se kumminkaan ole minun ongelmani, vaikka vanhempia vähän käy sääliksikin. Miehen olisi ollut hyvä vähän valmistaa heitä aikaisemmin, sanoa vaikka että on vähän ongelmia, joita yritetään ratkoa, tai jotakin. No, hän haluaa hoitaa tämän näin, minkäs teen. Oma valinta.
Niin, se termi.. Eronnut vai sinkku? Eronneella on ehkä vähän surullinen kaiku, mutta sinkkukaan ei oikein tunnu oikealta, ainakaan nyt ihan heti eron jälkeen, kun käytännössä vielä asummekin saman katon alla. En oikein ole miettinyt tätä etukäteen, termi ei ole tuntunut oleelliselta, mutta nyt eron ollessa tosiasia, pitää minun tietenkin määritellä itseni jotenkin. En ole naimisissa, olenko sitten naimaton? Vai onko naimaton sellainen termi, jota käytetään jos ei koskaan ole ollutkaan naimisissa? Hämmentävää. Tässä vaiheessa on vähän pallo hukassa tämän kanssa. Eronnut ehkä sitten? Ainakin vähän aikaa.
Mutta onhan tämä taas yksi askel eteenpäin. :)
8 kommenttia:
Itsellinen nainen. :-)
Olet Vapaa!
Onnea! Meilläkään mies ei ole puhunut mitään omille sukulaisilleen. Minun omani tietävät kyllä. Ajattelin päätöksen tultua julkistaa sen juuri fb-päivityksenä. Eipä jää epäselväksi kenellekään. Ex-appivanhemmat kyllä saavat kuulla, koska miehen veli on fb-kaverini...
ex-rouva, onea!
Vapaa nainen! Onnea! Teillä oli nopea päätös, meillä odotellaan vielä...
Sinä olet sitä, miltä sinusta tuntuu. Ehkä nyt ensin vähän aikaa eronnut (?) ja sitten sinkku. Tai mitä vaan?
Mutta vapaa, itsenäinen, aikuinen ja päättäväinen nainen olet joka tapauksessa!
Siispä onnea sinulle!!
Pidäpäs nyt itsestäsi huolta ja unohda muut vaikka vain muutamaksi päiväksi (näin aluksi). Juttuhan on nyt niin,että sinun on rakennettava uutta elämää ja siihen ei kuulu exän hyvinvoinnista huolehtiminen. Hänellä oli tilaisuutensa, mutta hän ei sitä käyttänyt silloin kun aika oli.Totta kai on mukavaa olla aikamiespoika, joka lykkää kaikki vaikeat asiat naisen harteille. Varsinkin kun hän tod. näk. tuntee sinut ja vastuunottosyndroomasi. Jätä nyt ne viimeiset setvimiset ihan hänen kontolleen. Kyllä ne appivanhemmat huomaavat,että olette eronneet viimeistään silloin kun muutat.
Luvassa on surkeutta ja itkua, mutta myös varmasti suuria helpotuksen tunteita,kunhan nyt käytännön järjestelyt saatte hoidettua.
Ole itsekäs,sinulla on lupa siihen.
:) Kiitos onnitteluista! Opettelen nyt vähitellen elämään omaa elämääni. Vielä kun talon saa myytyä, omaisuuden jaon ja muuton hoidettua, niin siitähän se sitten lopullisesti alkaa. :)
Lähetä kommentti