Ehkä tämä Mr A tuli näyttämään, minkälaisia miehiä voi maailmassa olla. Riman hän asetti korkealle. Toivottavasti ei liian korkealle, etten loppuikääni etsi sitä nuorempaa painosta hänestä.
Tiistai-illasta jäi käteen tyhjä arpa. Hän ei halua aiheuttaa minulle tuskaa, jonka hän kokee 20 vuoden ikäeron tuovan. Hän kyllä selkeästi välittää ja oli toivonut tästä enemmänkin, koska kyseli mm. että onko varmaa ettei minulla ole paluuta entiseen (exän luo), välillämme kipinöi, eivätkä suudelmat olleet mitään pikkupusuja, mutta ikäeron selvittyä laittoi pakin päälle. Heti huudahti että hän voisi olla isäni ja että kun minä olen 60, hän on 80-vuotias rollaattoripappa. Yritin kyllä sanoa, että eihän elämästä koskaan tiedä, vaikka itse olisi haudassa ensi viikolla, kaikkea voi tapahtua, eikä kannattaisi murehtia asioita liian pitkälle. Kuinka moni mies jättää 20 vuotta nuoremman naisen kesken illan nuolemaan näppejään ja lähtee kotiin? (Vaikka olinkin itse etukäteen päättänyt, ettei sinä iltana tapahdu mitään suudelmia isompaa, niin hän ei sitä tiennyt, vaan lähti pois. Tosin, olisin kyllä ollut halukas enempäänkin, mutta pidin päätöksestäni kiinni. Hänkin oli selkeästi myös halukas muuhunkin..) Sanoo että kaikki on hyvin tähän saakka, mutta että tosiasioille ei voi mitään, joten ei kannata edetä pidemmälle, koska se todennäköisesti vain satuttaa.
Herrasmies, hyvä mies, mies joka ei halua aiheuttaa tuskaa, mies joka kunnioittaa naista, mies jonka sydän on kultaa. Mies, joka vääntää veistä haavassa ihan vain ollessaan liian hyvää ollakseen totta..
Kai tästäkin yli pääsee.
15 kommenttia:
Ärsyttävää!!!!! Tsemppiä!
Kyllä se siitä ja pääset yli. Pidä ovet avoimena ja silmät auki. Elämä näyttää ja yllättää, joten älä koskaan sano "ei koskaan".
Voi, ikävää. Ja juu, kyllä siitäkin yli pääsee. Tosin en minäkään ihan ymmärrä tuota hänen päätöstään, mikäli se tosiaankin vain tuosta ikäerosta johtuu. Vaan eipä me voida toisen mieleen vaikuttaa paljoakaan. Mutta silti. Se oli hyvä alku.
Jaksamisia.
Hei !
Tärkeä pointti tässä nyt oli kuitenkin se, että Sinä huomasit olevasi nainen ja vapaa nauttimaan, kuuntelemaan vatsasi värinöitä. Toivottavasti sinä käännät tämän kaiken positiiviseksi poluksi elämässäsi. Noita pieniä takapakkeja kuitenkin aina sattuu. Eihän sitä vielä hänenkään suhteen tiedä, mihin juttu johtaa. Ehkä mies vaan jotenkin tosiaan pelästyi menemään pitemälle.Hänellähän voi olla vaikka jokin ihan "oikea syy" perääntymiseen. Ehkä tilanne vaan asetti hänelle liian suuret paineet ja pelästyminen siitä. Tuon ikäisillä miehillä on joskus ihan oikeita fysiologisia vaikeuksia ns. vähemmän tutussa seurassa.Jos näin on joskus sattunut, pelko uudesta on aina mielessä kaikesta halusta huolimatta.
terveisin sairaanhoitaja
Voisitko lohduttautua sillä, että sinähän pidit sitä eksääsikin ihan huipputyyppinä, kunnes sitten paljastui, ettei hän olekaan? Kyllä tässäkin miehessä vikansa olisi olleet, ne ei vain vielä paljastuneet. Ja koska noin helposti pystyit unohtamaan eksän petollisuuden, ihan varmasti löydät vielä uuden miehen! Tsemppiä!
Ärsyttävää, yllättävää, ikävää, hämmentävää, takapakki, pintaraapaisu.. Sitä kaikkea ja paljon muuta.
Kiitos tsempistä, sitä olen tarvinnut. Siis tokihan tiedän, ettei hän suinkaan ole maailman ainoa mies, ja varmasti löydän vielä uudenkin. Tiedän myös, että hänessä on varmasti omat vikansa, onhan meissä kaikissa, minusakin.
Se ehkä kärventää eniten, että kun vihdoinkin siitä sumustani heräsin ja havahduin siihen, että joku hyvä, kiinnostava ja vapaa mies osoittaa mielenkiintoa, ja kun ikäerosta huolimatta uskalsin ja rohkaistuin kiinnostumaan, vieläpä sen kertomaankin ja hän siihen vastasi, niin sitten hän laittaa jarrut pohjaan ja laittaa pakin päälle.. Juuri siinä vaiheessa, kun vihdoinkin aloin tuntea sellaista hyrinää, jota en pitkään aikaan ole tuntenut. Nyt sitten hyrisen itsekseni ja ihmettelen maailmanmenoa. Ei se tunteiden palo ihan noin vain sammu, kun sen saa syttymään. Ja kun mielestäni tässä ei ole mitään ns. oikeaa syytä. Ikäero on iso, siihen liittyy tiettyjä huomioitavia seikkoja, mutta ei se este ole, jos ihmiset muuten ovat vapaita ja toisistaan kiinnostuneita. Ja kun ihan selvääkin selvemmin hänkin olisi minusta kiinnostunut, mutta hän tuijottaa numeroita.
Voihan se olla, että kun olisimme paremmin tutustuneet, olisimme huomanneet, että emme ehkä sittenkään tule keskenämme toimeen, mutta sellainen ero olisi mielestäni helpompi ymmärtää. Ehkä hänestä olisi paljastunut totaalinen kusipää.. :) Ainakin se tie olisi katsottu loppuun, eikä heti risteyksessä laitettu vilkku toiseen suuntaan, eikä katsottu edes ensimmäisen mutkan taakse. En voi tietää syitä, ehkä hänellä on joku fysiologinen syy, ehkä hän vain pelästyi ikäeroa, ehkä hänellä on joku muu syy. Olisi vain ollut ihan kiva saada vähän parempi selitys.
Aika paljon jäi jossiteltavaa. Mutta, aika näyttää.
Ai niin, miten niin helposti pystyin unohtamaan exän? Minun mielestäni tässä ei ole ollut helppoa yhtään mikään. Kovasti olen joutunut käsittelemään asioita mielessäni, pariterapeutilla, omalla terapeutilla, eroryhmässä, rasittanut luottoystäviä, purkanut mieltäni tänne blogiini, itkenyt katkeria kyyneleitä, raivonnut kuntosalilla ja treeneissä (toimii!).. Helposti? En mielestäni.
Mutta olette te ihan huipputyyppejä kaikki, te kommentoijat! Ihana saada uutta perspektiiviä ja näkökulmia asioihin, tsemppausta ja kannustusta! Te saatte minut ajattelemaan asioita uudella tavalla, se on tervetullutta! :)
Hmm.. luin uudestaan, pystyin siis unohtamaan exän petollisuuden. Juu, petollisuuden. Niin, no.. Siis en kuitenkaan yleistä hänen tekemisiään koko miessukupuoleen, vaan ajattelen ihmisiä yksilöinä. On hyviä tyyppejä ja sitten niitä vähän vähemmän hyviä tyyppejä. :) Uskon (toivon), että kaikki miehet eivät ole petollisia vimpuloita, vaan on siellä niitä ihania, uskollisia, luotettavia miehiä myös. :)
Ei ole olemassa "oikeaa" aikaa edellisen suhteen unohtamiseen. Itsellä siihen meni 4 viikkoa. En siis mitenkään päättnmyt tai suunnitellut, että menee tietty aika, huomasin vaan, että se aika siihen meni. Ja takana oli kuitenkin 20 v yhteiseloa. Hänenkin kohdallaan yli pääsemistä helpotti se, mitä hän teki.. sellaista rikosta ei tarvitse hyväksyä eikä sen tarvitse antaa vaikuttaa elämään.
Herra A palveli jotain tarkoitusta elämässäsi, esim. niiden hormonien herättelyn :-) Alat siis herätä hiljalleen siihen, että maailmassa on miehiä muitakin, mielenkiintoisia ja kivoja!
Voithan hyvin kokeilla pari irtonumeroa jos ei muuten niin ihan hyvän olon takia :)
En vain ole koskaan oikein ollut mikään irtonumeroiden ostaja. Pidän enemmän kestotilauksista. ;) Mutta tottahan turiset, herätys on saatu. :)
Mitä mitä? Et kai nyt ihan noin helpolla luovuta? Nyt rouva kuule vaan matoa koukkuun.Värinoitä kun on kuitenkin ollut molemminpuolisesti.Voi tosiaan olla,että vanhempi mies pelkää ottavansa liian ison haasteen noin paljon nuoremman naisen kanssa ja toki niinkin voi olla. Olette kuitenkin molemmat tunteneet,että ilmassa on sähköä ja säpinää,joten tee uusi aloite ja viettele se mies.Niin minä tein 15 vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa,ja edelleenkin olemme yhdessä.Sain aivan samanlaisia vastauksia,juuri ikäerosta johtuen,mutta tunsin,että tässä on sitä jotain,enkä antanut periksi.Tuskin kumpikaan meistä on katunut.
Ihana kuulla että teillä on asiat menneet hyvin ikäerosta huolimatta! :) Olisi kiinnostavaa tietää miten paljon teillä on eroa vuosirenkaissa ja minkä ikäisiä olette nyt. Suunnilleen, ei tarvitse pilkulleen kertoa. :) Mietin vaan sitä, että tuleeko vanhemmiten (etenkin iäkkäämmällä osapuolella) eteen kovinkin suuria haasteita, tai yleensäkin sellaisia asioita, mitä ei nuorempana osannut ennakoida. Toki, tässäkin taas on vaikea yleistää, koska ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen elää omaa elämäänsä, oman taustansa ja perimänsä kanssa.
Mutta mukava kuulla rohkaiseva kommentti. Tässä on hampaankolossa kumminkin jonkin verran, kun noin vain ilman kunnon selityksiä otti jalat alleen. Alkaa jo muodostua periaatekysymykseksi minulle, että juttelen asiat halki hänen kanssaan.
Melkeinpä tuo sama ikäero on meillä.Olin puolessavälissä neljääkymppiä kun tapasimme.Jos ihmiset sopivat yhteen persoonallisuuksien perusteella,niin silloin on kaikki helpompaa.Ainakaan vielä tässä vaiheessa ei sen kummempia vaikeuksia ole ilmaantunut. Vanhempi osapuoli muuten pysyy vähän virkumpana ,kun joutuu olemaan "nuoressa" seurassa.
Sitten on myös hyväksyttävä se vanha eletty elämä ,joka molemmilla on takana. meillä sekin on sujunut ihan mukavasti ja aikuiset lapset tulevat toimeen oikein hyvin.Välillä tietty itseäni naurattaa,kun hänen vanhimman lapsensa kanssa saatamme olla monissa asioissa aika samalla aaltopituudella.Puolin ja toisin tarvitaan joustoa ja musta huumorikin tuppaa välillä kukkimaan.
Olen kyllä seurannut toisenlaistakin esimerkkiä,jossa nuorempi vaimo koki todellakin vuosikaudet, että elämä menee ohi. Mies kun sairastui sillä tavalla,ettei enää jaksanut vuosikausiin osallistua ruumiillista kuntoa vaativiin asioihin. Se saattaa olla sellainen ikävä tulevaisuudenvisio tällaisissa suhteissa.
Kiitos että kerroit kokemuksistasi. :)
Sehän siinä elämässä on, että ei etukäteen koskaan tiedä mitä tapahtuu. Nuorenakin voi joutua puolisonsa hoidettavaksi onnettomuuden tai sairauden takia. Vanhana sitä on ikävä jossitella keinutuolissa elämätöntä elämää..
Minkä ikäisenä hän sinua sitten piti? Vähemmän kohtelias reaktio... :D
Haha, hyvä pointti! :) No, kyllä hän siinä kahvilla käydessään sanoi jotain sen suuntaista, että sä et ole varmaan vielä neljääkymmentäkään, sen jälkeen kun rohkeni sanoa oman ikänsä.
Että aika oikeaan oli arvioinut. Mutta miksi sitten alunperinkään oli aloitteellinen, jos se sitten oli hänelle niin suuri kynnyskysymys. Tiedä häntä.
Lähetä kommentti