Lapsuuden merkitys parisuhteeseen

Viime kerralla terapeutillani käydessäni tuli puheeksi lapsuuden merkitys parisuhteessa. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, isäni kuoli ollessani lapsi. Hän oli ennen kuolemaansa sairas pitkän aikaa ja sen takia väsynyt ja etäinen. Minulle jäänyt mielikuva isästä oli se, että hän oli väsynyt, lepäsi paljon ja äiti hätisteli meitä lapsia jättämään isä rauhaan ja olemaan hiljaa, jos leikit riehaantuivat. Terapeutti sanoi, että lapsuudessa tutuksi tullut tapa toimia jää helposti vaikuttamaan aikuisenakin. Esimerkiksi jos lapsena on kokenut väkivaltaa, saattaa sellainen ihminen jossain vaiheessa aikuisena huomata olevansa väkivaltaisessa parisuhteessa, koska alitajuntaisesti se toimintatapa on tuttu ja siihen on opittu jo lapsena. Väkivalta on "normaalia" ja on oppinut siihen, että tällaistahan elämä on. Tällaisessa tilanteessa saattaa tarvita jonkun ison herätyksen, ennen kuin vasta tajuaa tilanteen itse ja pystyy lähtemään huonosta parisuhteesta lopullisesti.

Minun tilanteessani olen lapsena oppinut alitajuntaisesti siihen, että en saanut häiritä, en saanut huomiota, en saanut huoletonta lapsuutta. Minun piti ottaa lapsena vastuuta ja aikuistua liian varhain, olla ikään kuin varaäitinä sisarukselleni. Huolehtia esimerkiksi omakotitalosta ja sisaruksestani äidin ollessa töissä. Tämä sitten heijastui parisuhteeseeni. Olin oppinut siihen, ettei minua huomioitu, hellitelty, kohdeltu tasa-arvoisena kumppanina, ja kun kohtasin vieläpä vähän lapsenomaisen (parisuhdekäytökseltään siis) miehen, joka ei osannut keskustella kanssani parisuhdeasioista ja huomasi voivansa heittäytyä passattavakseni, sovelsin oppimaani: hoivasin, passasin, alistuin oikkuihin, tyydyin kohtalooni - enkä tajunnut tilanteen olevan ihan kieroutunut. Vasta pettäminen sai minut heräämään, että hei.. eihän minulle saa tehdä noin! Vasta sen avulla olen saanut itseni näkemään parisuhteemme uusin silmin. Kun mieheni on edelleenkin kyvytön keskustelemaan ja ottamaan vastuuta tekemisistään, ei parisuhteemme voi mitenkään jatkua tasa-arvoisena ja ns. puhtaalta pöydältä. Ero on minulle omasta mielestäni ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa, olen kuitenkin ollut jo pitkään kärsivällinen ja antanut miehelle aikaa ..aikuistua.