Jo vain, jo vain.. niin se aika rientää. Ihan näinä päivinä tulee vuosi siitä, kun miehen sivusuhde tuli ilmi. Puhelimen soitto keskellä yötä, kesken unien..
Mies tuntuu epätoivon vimmalla yrittävän saada minua touhuamaan kanssaan milloin mitäkin. Pihahommia, grillaamista, telkkarin katsomista.. En jaksa hänen seuraansa, joten minä vain mielummin istun vaikka tietokoneen äärellä ja surffailen netissä. Kun en pääse fyysisesti karkuun (mies aina suurieleisesti ihmettelee ja tuomitsee jos olen jossakin vähänkin pidempään), niin pakenen netin kautta maailmalle. Naamakirjassa seurailen mitä kavereille kuuluu, uutisista näen mitä maailmalla tapahtuu, luen mielenkiintoisia artikkeleita mm. itsensä kehittämisestä ja erosta selviämisestä, Youtubesta katselen musiikkivideoita, Oikotiellä haaveilen uudesta asunnosta, paria keskustelufoorumia seurailen ja luen paljon muiden ihmisten blogeja. Plus sitten vähän sitä sun tätä muutakin.
Päällepäinhän tämä touhu saattaa näyttää tosi tylsältä ja ankealta. Siinä se vaan istua nököttää, toinen käsi hiirellä ja toiseen käteen nojaa leukaa kyynärpää pöydällä. Jaloissa makaa kuorsaava koira ja ikkunaverhokin on vedetty kiinni, ettei ulkona paistava auringonvalo heijasta monitoriin.
I should get a life.. ihan livenäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti