Juhlat sujuivat hyvin, oli tosi hauskaa, eikä ollut mitään ongelmia. Eräs pariskunta ei tullut sinne ollenkaan, joten ei tullut jäätäviä tilanteita. ;) Jäin miettimään tätä vähän pidemmälläkin tähtäimellä. En voi stressata etukäteen sitä, ketä missäkin tilaisuudessa, juhlassa, tai tapaamisessa on, kun kumminkin samoissa porukoissa tulemme jatkossakin pyörimään. Minun pitää elää omaa elämääni, riippumatta siitä ketä tapaan, tai ketä mahdollisesti tulisin tapaamaan jossakin. Muutenhan antaisin muiden ihmisten tekemisten määritellä sitä, mitä itse haluan tehdä, kuka haluan olla, missä haluan käydä. Eihän sellainen käy päinsä. Kuljen omia polkujani ja sillä siisti. Sitäpaitsi eihän minulla ole mitään syytä väistellä tai varoa ketään. En minä ole tehnyt mitään väärää. Stressatkoot ne, joilla on jotain syytä hävetä tai pelätä.
Juttelin illan aikana vähän myös ystävieni kanssa meidän parisuhteestamme. He toivoivat, että saisimme asiamme selvitettyä, "rakkaus on tärkein, rakkaus voittaa", sanoi eräs. Niin.. Rakkaus. Mutta mitä se on? Välillä epäilen itsekin, tiedänkö itsekään mitä se on ja miltä se tuntuu.. ja onko parisuhteessamme rakkautta. Onko sitä ollutkaan? Ajatukset ovat niin sekaisin taas. Häivähtävinä hetkinä tulee jopa mieleen ajatus siitä, että antaisin anteeksi ja jatkaisimme yhdessä.. Tämä on tällaista edestakaisin ajelehtimista nyt, ainakin ajoittain. Vähän parempina hetkinä tuntuu siltä, että ehkä tämä vielä tästä. Niitä hetkiä tosin on todella harvassa. Niitä kuitenkin on.. enkä tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Onko ero oikea ratkaisu? En haluaisi tehdä elämäni virhettä luovuttamalla liian helposti. Toisaalta, en myöskään haluaisi pitkittää ratkaisun tekemistä tarpeettoman pitkään. Joskus toivon, että olisin luonteeltani vähän räväkämpi ja olisin vähän vähemmän harkitseva.. Asian jauhaminen ja pähkäily joka kannalta ei kai ole aina ihan se toimivin ratkaisutapa. Päädynpä sitten mihin ratkaisuun tahansa, toivon että se on sellainen, mitä ei tarvitse katua myöhemmin. Harkinta-aika on vielä käynnissä, joten lopullisen mielipiteen muodostamiselle on vielä aikaa.
Edit. 9.6.2013 klo 22:11
Ja kun ihmisen (etenkin naisen) mieli on ailahtelevainen, niin tuo jälkimmäinen kappale vaikuttaa nyt niin nössöltä, niin nössöltä. Prkl. Etenkin kun juuri luin jostakin hömppälinkistä Sinkkuelämän Samanthan elämänviisauksia, joista eräs oli perusajatukseltaan se, että rakastan sinua, mutta rakastan itseäni enemmän. Nii..
2 kommenttia:
jätä se pöljä pettäjä, ansaitset parempaa
Niin.. :)
Lähetä kommentti