Päivitin tuota yläpalkin "Tähän mennessä tapahtunutta.." -osastoa ajan tasalle. Mies on olohuoneessa ja katsoo televisiota. Se katsominen on kyllä nukkumista. On nukkunut tv-tuolissa jo tovin, välillä havahtuu hereille, yskähtelee, nukahtaa uudestaan. Hän on tissutellut kaljaa ja kirkasta koko päivän, ei hän örvellyskännissä ole, mutta sellaisessa kunnossa kuitenkin, että ärsyynnyn. En jaksaisi katsoa häntä humalassa. Hän myös vetää herneen nenään joskus ihan pienestäkin asiasta ja riitahan siitä tulee. Yritän kumminkin niellä kiukkuani ja luovia tilanteesta pois, sillä ihan turhaa hänen kanssaan on jankata silloin kun hän on juonut.
Iltapäivällä teimme yhdessä pihahommia ja jossain vaiheessa hän tuli halaamaan minua. Ahdistuin, halasin nopeasti ja irroittauduin otteesta. Se oli ensimmäinen halaus moneen kuukauteen. Lähdin vähän kauemmas puuhailemaan. Jonkin ajan kuluttua hän halasi uudestaan, suukotteli kaulaani.. halasin jäykästi vähän pidempään, mutta minusta tuntui epämiellyttävältä olla hänen syleilyssään ja hänen kosketuksensa puistatti.. Irrottauduin taas, otin etäisyyttä.
Ei tämä tällainen suhde tee meille kummallekaan hyvää. :( Läheisyys puistattaa, mutta silti läheisyyttä kaipaa - se on luonnollinen tarve. Aikaisemmasta oikeasta ihmisestä on tullut nyt väärä ihminen, ainakin minusta tuntuu siltä. Mieskin varmasti kärsii siitä, että tulee torjutuksi, kun nyt pitkän tauon jälkeen uskaltaa lähestyä. Olisi nyt sitten edes selvin päin.. vaikka ei se kyllä tunnettani muuttaisi. Silloin olisi kuitenkin parempi puhua asiasta heti, kun jotain tuntemuksia herättävää tapahtuu, sanoa niin että toinen ymmärtäisi mitä tarkoitan - ainakin paremmin, kuin silloin kun on humalassa. Ei ylireagoisi, ei esittäisi marttyyria, ei pahimmillaan uhkailisi itsemurhalla, vaan kuuntelisi ja keskustelisi, kertoisi mitä ajattelee.
Vikaahan on minussakin. Tietenkin. En minäkään osaa keskustella ja puhua niin avoimesti, kuin pitäisi. Liian helposti suljen tunteet ja ajatukset sisääni. Pelkään pahoittaa toisen mielen, en halua sanoa ikäviä asioita, vaikka niistä pitäisikin puhua. Mutta helpottaisi sekin, kun mies ei olisi humalassa niin usein. Siinä muutaman kaljan tissutteluhumalassakaan, jossa hän on melkein joka päivä. Ja melko usein sitten tuhdimmassakin. Puoli litraa kirkasta hujahtaa illassa helposti, eikä riitäkään. Juhlat ja erikoistilanteet vaativatkin sitten jo enemmän.
No, ehkä on jo aika mennä nukkumaan. Mieskin heräili telkkarin äärestä syömään sylissään olleen iltapalalautasen tyhjäksi saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti