Ei kai kukaan ole väittänytkään, että päätösten tekeminen olisi helppoa. Ainakaan aina. Minä olen luonteeltani vieläpä sellainen, että yritän ymmärtää toisenkin näkökulman ja kannan asiaan. Ja sitten olen vieläpä sen verran kiltti ja anteeksiantavainen, että liian helposti tulee sanottua toiselle, että ei se mitään. Päätöksiä avioliittomme jatkosta pitää kuitenkin tehdä, se päätös pitää tehdä mahdollisimman pian, sillä elämääni varjostaa epäilys.
Miehen pettäminen on ollut minulle todella raskas asia, kenellepä se ei olisi. Minua se iski päin kasvoja niin kovin yllättäen, kuin se kuuluisa salama siltä vieläkin kuuluisammalta kirkkaalta taivaalta. Mies on koko parisuhteemme ajan saanut mennä ja tulla mielensä mukaan. Hän on saanut lähteä viikonloppureissulle ilman vastaväitteitä, vaikka olisi vain matkalta soittanut olevansa jo menossa. Sillä eihän siinä mitään, kiva että näkee kavereitaan. Hän on saanut jäädä bileiden jälkeen yöksi ja olen jopa hakenut hänet sitten seuraavana päivänä kotiin. Sillä tokihan sitä saa juhlia aamuun saakka, jos kerran on hauskaa eikä seuraavana päivänä ole mitään menoa. Olin luottanut. Olin uskonut. Olin niin sinisilmäisesti niellyt aivan kaikki selitykset, kyseenalaistamatta mitään. Edes kysymättä mitään. Koska eihän tuo mies minua petä. Ei ollut tullut edes mieleen sellainen vaihtoehto. Jos joku olisi kertonut minulle tietävänsä, että mies pettää minua jonkun toisen naisen kanssa, olisin nauranut päin naamaa, sillä eihän se vain ollut mahdollista. Ihan hullu juttu. Mutta oli se mahdollista, enemmänkin, se oli totisinta totta - halusin tai en.
Nyt melkein kaikkeen hänen aikaisemminkin tekemäänsä asiaan on tullut musta epäilyksen varjo. Mitäs se yksi ihminen oikein tarkoittikaan silloin vuosia sitten, kun vitsaili miehestäni ja eräästä naisesta? Mitä mies oikein onkaan tehnyt reissuillaan kaikki nämä vuodet? Miksi mies halusi kerran että lähden viikoksi etelään ihan yksin? Mitä varten eräs puolituttu nainen ei erään miehen reissun jälkeen enää pyörikään kaveripiirissämme? Miksi mies viljelee toisinaan puolileikillään sanontaa "Kaikkea saa tehdä, kunhan ei jää kiinni"? Mistä se johtuu, ettei mies oikein haluaisi että jään yksin kotiin, vaan haluaisi minut aina mukaan vaikka menisi käymään pikaisesti kaupassa? Mitä hän piilottelee tai salailee kotona? Pitäisikö minun tutkia hänen tietokonettaan tarkemminkin? Kuka on tuo uusi naispuolinen kaveri Facebookissa? Ja niin edelleen..
Se paljon puhuttu luottamus. Miehellä oli minun 110-prosenttinen luottamukseni, mutta hän polki sen jalkoihinsa, rikkoi ja tahrasi, tuhosi sen. Mies istutti epäilyksen siemenen, joka on kasvanut hyvin, vaikka olen välillä yrittänyt jättää sen huomioimatta ja kastelematta. Siitä kasvoi sitkeä taimi, joka on kasvattanut vahvat juuret syvälle maahan, jotta saisi kaipaamaansa vettä ja ravintoa. Se on kasvattanut notkean, köynnösmäisen varren, joka kurkottaa kohti valoa ja takertuu lujasti kaikkiin epäilyksen rosoisiin pintoihin, leviten yhä laajemmalle - luoden tuhoisaa varjoaan ympärilleen.
5 kommenttia:
Toivottavasti epäilysi eivät osu oikeaan. Omani osuivat, vaikken edes juurikaan "osannut" epäillä vuosien saatossa. On saanut mennä ja tulla miten haluaa ja luottamus on ollut suuri. Enää sitä ei ole ollenkaan. "Miellyttävää" huomata jälkikäteen olleensa oikeassa... :'(
Tuo sinun edellinen kirjoituksesi on saanut päässäni melkoisen myllerryksen aikaiseksi ja aionkin tässä lähiaikoina kirjata siitä omaan blogiini.
Sinä elät ilmiselvästi tilanteessa, jossa jonkinlainen lopullinen ratkaisu pitäisi syntyä. Mielestäni sinun pitäisi tehdä päätös, joko jatkaa elämää miehesi kanssa ja antaa anteeksi tai päästää irti. Molemmat aivan älyttömän vaikeita vaihtoehtoja.
Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei. Tuo varjo tulisi olemaan liittonne päällä koko ajan, vaikka mitään uutta ei tapahtuisikaan. Luulen että tulisit aina epäilemään kaikkea ja etsimään uusia merkkejä uskottomuudesta.
Irtipäästäminen merkkaisi sitä, että eroat oikeasti, sekä fyysisesti että psyykisesti. Teillä on ero jo vireillä, ja jos olet päättänyt viedä sen loppuun asti, voisi ajatella, että periaatteessa miehesi ei sinua enää aviollisesti petä, vaikka seurustelisikin toisen kanssa. Tämä antaisi myös sinulle "vapuden" lähteä etsimään uusia tuulia.
Nyt kysymyksesi ja merkkien etsiminen viestivät sekä miehellesi ja itsellesi, että olette jatkamassa liittoanne. Ehkä myös suksi miehesi on haluton viemään asiaa liittonne lopettamisesta eteenpäin ja elää, kuin mitään ei olisi tapahtunut tai tapahtumassa.
Mielestäni nyt olisi tärkeää tehdä harkinta-ajan loppuajaksi todellinen fyysinen ero ja katsoa, mitä se tuo mukanaan.
Halaus sinulle. Tiedän, että päätös, oli se mikä tahansa, on vaikea, mutta se on ennemmin tai myöhemmin tehtävä.
Hienosti kuvaat vaikean asian tuossa viimeisessä kappaleessa. Ruma asia kauniisti esitettynä - voiko niin sanoa?
Kiitokset kommenteista ja tuesta.
Sitkeä Sissi: Vaikeaa on, jos luottamusta ei enää ole. Ikävää että omat epäilyksesi eivät olleet vain epäilyksiä. :(
Jääkarhu: Mielenkiintoista nähdä mitä mielessäsi pyörii. Ratkaisu pitää tehdä, olen asettanut itselleni takarajaksi sen 6kk:n harkinta-ajan täyttymisen. Sen enempään en enää pysty, joku ratkaisu pitää tehdä silloin. Asumisero voi olla tässä tilanteessa hankala toteuttaa, mutta asiaa on varmaan otettava esille miehen kanssa - vaikka hän pumpulilinnassaan viihtyykin.
Pellavasydämen Mervi: Kai niin voi sanoa. :)
Voi, isojen asioiden edessä nyt olet. Itse olen jokseenkin samassa tilanteessa, vain toisista syistä. Mutta juuri tuo luottamuksen menettäminen kai sattuukin eniten, se kun ulottaa vaikutuksensa sitten vähän kaikille yhteisille elämänalueille? Voimia, päätitpä sitten mitä vain.
Lähetä kommentti