tiistai 9. heinäkuuta 2013

Uusia yllätyksiä, ei palkkaa..

Ja jotta elämä ei olisi liian yksitoikkoista, eikä etenkään ennalta arvattavaa, niin sain työnantajaltani viestin, että heillä ei ole varaa maksaa loppuja palkkarahoja. Pahoitteli ja pyyteli anteeksi, mutta sanoi ettei voi asialle mitään. Tuleepa sitten koettua sekin, että haen palkkasaataviani palkkaturvasta. Elämyksiä elämä täynnä.

Itse asiassa en ole työnantajalle vihainen, sillä ymmärrän heidän tilanteensa täysin. Kaikki mahdolliset riskit vain realisoituivat ja päälle kaatui bonuksena vielä jokunen ylläri, joten kun ei vaan mahda mitään, niin ei mahda mitään.

Joskus tulee kyllä väistämättä mieleen, että voisin vaihtaa elämäni käsikirjoittajaa. Vapaaehtoisia?

6 kommenttia:

Jääkarhu kirjoitti...

Voisin nostaa käteni vapaaehtoiseksi, mutta luulen, että tässä tapauksessa ei vaihtamalla parane ;)

Siru kirjoitti...

Hui, sattuu ja tapahtuu? Voihan nenä. No ei kyllä käy toisaalta tosiaan työnantajaakaan kateeksi, varmasti jokainen työnantaja tekee kaikkensa, ettei tuo tilanne tulisi eteen. Toivottavasti saat palkkaturvassa asiat hoidettua ripeään tahtiin, eikä tarvitsisi rahoja kovin odotella.

Tuosta äidistäsi vielä... No. Luultavasti äitisi lisäksi vielä moni muukin tulee ilmoittamaan sinulle oman näkemyksesi siitä, miten sinun pitäisi tässä toimia. Jätä ihan tasan huomiotta ne näkemykset. Kukaan muu kuin te kaksi ei voi tietää sitä, millaista teidän seinien sisällä eläminen on, joten kukaan muu ei ole myöskään oikeutettu sinua neuvomaan. Mekin täällä kovasti tsempataan, mutta toki meidänkin näkemykset ovat vain meidän näkemyksiämme, perustuen meidän omiin kokemuksiin ja arvoihin. Minäkin olen sitä mieltä, että ei sinulle voi tehdä ihan mitä tahansa, ja että asioilla on aina seuraamukset. Jaksuja!

Riski Rouva kirjoitti...

Jääkarhu, meidän molempien pitää antaa käsikirjoittajille kenkää! :D

Sirpa, onhan niitä näkemyksiä ja mielipiteitä monia. Aika harva niitä kumminkaan on ihan tuputtamalla tarjonnut - onneksi niin. Olen ne kyllä kuunnellut, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Harmittaa silti että oma äiti yrittää puhua minua ympäri ja on asiassa miehen puolella.

Anonyymi kirjoitti...

No ei lopu käänteet sinun kohdalla. Paljon voimia kaikkeen! Kodin myynti on aina iso asia, mutta sinun kohdalla se tarkoittaa muutakin kuin asunnon vaihtoa. Suuri muutos ja myllerrys.

Äidit on mitä on kullakin. Osalla tukee, osalle ei ja lopuilla siinä välissä. Kun vanhempiaan ei ole voinut valita, niin on keksittävä keinot itse niiden sanomisten ja tekemisten reagointiin. Harmituksesi on hyvin ymmärrettävää.

Vielä kommentoin, että ei voi olla todellista, että joku pesee painepesurilla kylppärin! Aika suoritus.

Anonyymi kirjoitti...

Monesti olen huomannut omassa elämässäni,että odottaminen syö ihmistä.Ja talouskuvioiden epävarmuus ja epäselvyys on aika paha stressitekijä. Jos pystyt juuri nyt, niin yritä harrastaa jonkunlaista hikistä liikuntaa. Olen huomannut,että se selvittää kummasti ajatuksia, kun saa rasittaa ruumistaan. Mene vaikka metsään ja suutu ja kiroile ja rähise ja ähise. Lupaan,että ainakin pikkaisen olo paranee. Mutta kuulemisiin ja jatkoja!

Riski Rouva kirjoitti...

Kiva kun jaksatte kannustaa! :)