keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Exän pelottava huominen

Exällä on huomenna vaikea päivä. Hän joutuu käsittelemään pettämistään, kiinnijäämistään ja sen fyysisiäkin seurauksia virallisessa yhteydessä, kohdaten samalla tämän toisen pariskunnan miehen, joka heidät sai kiinni ns. rysän päältä. Olin exään yhteydessä muissa merkeissä alkuviikosta ja hän sanoi olevansa aika rikki asian takia. Kuulostikin tosi vaisulta, surulliselta ja ahdistuneelta.

Minulle tuli paha olo exän takia, mutta myös suutahdin mielessäni ja ajattelin, että älä nyt hyvä ihminen ala minulle purkaa pahaa oloasi, kun olet sen ihan itse itsellesi aiheuttanut ja siinä sivussa saanut tallottua myös minut ihan pohjamutiin, loukaten verisesti ja monin tavoin. Olen onneksi saanut hilattua itseni pohjalta ylös, mutta ei se niin mene, että exä voi hakea minulta tukea omalle tilanteelleen nyt. Ei se vaan käy. En lohdutellut mitenkään, en vakuutellut, että hyvin se menee, tai mitään muutakaan. Kuuntelin vain ja vähän ynähtelin välillä. En kiukutellut, en suuttunut, en raivonnut, yritin itse olla nyt sitä kuuluisaa teflonia, jota hän on ollut minua kohtaan niin monen monta kertaa. Tarttumaton pinnoite, josta ei saa kiinni, josta ei saa jalansijaa, eikä tukea. Onnistuin pitämään puhelun asiallisena ja lyhyehkönä.

Tietenkään en toivo exälle mitään pahaa, mutta kohdatkoon nyt omat tekonsa ihan itse.  Ei minun roolini ole enää olla hänen tukenaan. Olen vasta oppinut seisomaan omilla jaloillani, välillä vielä vähän horjuen, mutta siltikin ihan itse, itsenäisesti.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hurjalta tuntuisi,jos sinun pitäisi vielä tässäkin tilanteessa häntä lohdutella. Kun sentään hänen tekonsa johtivat eroon ja saivat sinun maailmasi romahtamaan.Kovastipa hän edelleen yrittää sinua saada tuohon entiseen rooliisi. Toivottavasti jaksat kuitenkin pysyä kovana ja elää omaa elämääsi ilman minkäänlaisia syyllisyydentunteita! Luultavasti hänellekin parempi alkaa ottaa vastuu teoistaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä sinä!

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Toimit aivan oikein.
Aika lapsellista, raukkamaista ja munatonta tulla hakemaan sinulta myötätuntoa ja ymmärrystä. Ja taisi haluta myös dumpata omaa paskaa oloa sinun luoksesi, jotta itsellä helpottaisi.
Niin makaa kuin petaa.
Oliko pakko hypätä vieraaseen sänkyyn?
Vai kävikö kuten monelle pettäjälle: "En tarkoittanut sitä, hän ei merkitse minulle mitään, minä vaan kompastuin häneen.. useamman kerran".

Ja mikä syy hänellä on soitella sinulle, varsinkaan tuosta asiasta - hoitakoon omat sotkunsa.

Ugh, olen puhunut.
Intiaanipäällikkö Tiukkapipo, joka ei koskaan unohda eikä anna anteeksi

Riski Rouva kirjoitti...

Aivan, näin juuri. Joku roti siihen ymmärtämiseen on tullut jopa minulle. :) Olemme satunnaisesti yhteyksissä lähinnä sen myynnissä olevan talomme tiimoilta. Muuten vain kuulumisia emme soittele. Varmasti yhteydenpito laantuu, kunhan talo myydään. Toivon.

En enää suostu olemaan se nöyrä ja vastaanottavainen ymmärtäjä hänelle, joka olen ollut niin monen monituisen vuoden ajan. Todellakin, hoitakoon omat sotkunsa.