torstai 5. heinäkuuta 2012

Sydänsurut ja suklaa

Suklaakakkuakin tuli syötyä eilen, aika paljonkin. Sydänsurut ja suklaa vaan jotenkin kuuluvat yhteen, kuulema.. Kaverin luona kävin juttelemassa ja oli juuri grilli lämmin, joten sain siellä grillipihvin, paistettuja perunoita ja vihanneksia. Eilen ainakin tuli syötyä monen päivän edestä, joka sinänsä on ihan hyväkin, sillä ei tässä ole paljon saanut syödyksi. Tänään onkin sitten aika tukala olo syömisen takia. Ja vaikka nytkin on nälkä, ei tee mieli syödä. Mahassa on sellainen tunne että puristaa ja ällöttää, eikä saisi menemään alas muruakaan ja jos menisi, niin oksettaisi. Hankalaa on.. Paino ainakin putoaa tällä dieetillä..

Olen miehen kanssa jutellut vähän, lisää paljastuksia ja pahoillaan olemista. Ihmettelen, kun olen pystynyt käymään näitä keskusteluita erittäin rauhallisesti ilman raivoamista ja ylenpalttista syyttelyä.. se vaihe kai tulee sitten myöhemmin.
Niin, mies ei ole vieläkään kotona. Ehkä välimatka auttaa pitämään kuumimman keskustelun loitolla, vielä toistaiseksi. Ehkä en vielä ole tajunnutkaan koko asiaa..

Töissä on kiirettä, ei ole aikaa miettiä ylimääräisiä. Kun vaan jaksaisi.. Ehkä suklaan voimalla. Kun nyt ei menisi mässäilyksi.. olen ollut ilman karkkia nyt jo jonkin aikaa, enkä haluaisi syöksyä sokerihumalan voimin suhdekurimukseen. Se tietää takuuvarmoja lisäkiloja..

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on tärkeintä ajatella itseäsi. Ei laihismielessä, vaan itsesi hyvänä pitämis-mielessä. Syö edes vähän ja kun syöt, syö ravintorikasta, terveellistä ruokaa. Hedelmäkin on parempi kuin suklaa. Sokeri ei sydänsuruja ole koskaan parantanut, mutta aika parantaa. Ja sillä välin opit arvostamaan itseäsi - se on tärkeintä! Sinä et voi miehesi päätöksille mitään, ne ovat hänen ongelmansa. Ota oma elämäsi haltuun, upea nainen! Pian ukko huomaa minkä aarteen on menettänyt, ja sitten se on sinun asiasi päättää huolitko enää takaisin.

Tsemppiä!

Hanna

Unknown kirjoitti...

Voi mikä kriisi sulle on sattunut :'(
Eipä tuohon voi mitenkään lohduttaa, mutta pidä kaikki mahdollisuudet avoinna! Miehesi on tehnyt nyt jotain anteeksiantamatonta, mutta voihan olla että tilanteet saadaan yhteisellä tahdolla korjautumaan ajan kuluessa. Ja toinen mun mielestä hyvä vaihtoehto on tuo yllämainittu, liidä lintunen, sun ukkos vielä tajuaa minkä aarteen menetti!
Mun eräs laihdutus-urakka (27kg) päätyi eroon, ja mä olen vakaasti sitä mieltä että osasyy siis eroon oli mun muuttunut ulkomuoto ja tarmokkuus. Exää alkoi hirvittämään se että kohta musta joutuisi olemaan mustasukkainen eikä ollut enää itsestään varma kelpaako. Niin hän kävi ja kokeili vetävyyttään. No, en huolinut takaisin ja löysin paljon paljon parempaa!!!

Riski Rouva kirjoitti...

Hyviä neuvoja sinulla, Hanna. Kiitos viestistäsi! Pitääkin yrittää panostaa tuohon ruuan laatuun nyt. Ehkä enemmän kuin koskaan.

Riski Rouva kirjoitti...

Tällaiset viestitkin lohduttavat paljon. Kiitos! On se mies ehkä jotakin tajunnutkin, suree ja katuu kovasti, mutta eipä se nyt enää auta. Ja sureeko sitten sitä että jäi kiinni, vai sitä että mitä on tehnyt.. sitähän en todellisuudessa tiedä.

Sinullakin on ollut rankka kokemus takanasi. Tuo syy voi hyvin olla osana vaikuttamassa miehesi tekemisiin, itsetunto-ongelmat ovat hankalia. Sen tietää tällaisena ylipainoisena hyvin.. Aivan ihanaa, että löysit itsellesi uuden ja paremman onnen!

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta!
Toivottavasti tästä päivästä tulee hieno päivä sinulle!
Hanna

Riski Rouva kirjoitti...

Kiitos Hanna!