keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Pää pensaassa?

Mies vähän valitti eilen, että ei jaksa katsoa apeaa naamaani. Minun pitäisi kuulema piristyä. Pitäisi siis esittää iloista ja hymyillä väkisin, vaikka ei naurata pätkääkään. Ei se nyt ihan niin mene. Olikohan se eilen vai toissapäivänä, kun otin puheeksi taloudellisen tilanteemme ja sen, ettei meillä ole varaa maksaa talon lainaa ja sanoin että pitää ihan oikeasti laittaa talo myyntiin. Mies ei vastannut mitään ja hetken kuluttua vaihtoi aihetta. Saman olen huomannut nyt jo muutaman kerran, kun olen viime viikkoina puhunut rahasta ja talon myynnistä. Mies ei halua puhua ikävistä asioista, ei ollenkaan. Jätetään laskut avaamattomina pöydälle, laitetaan silmät kiinni ja toivotaan parasta?  Huonoista huonoin toimintasuunnitelma, jos minulta kysytään. Pitäisi toimia NYT, kun ei vielä ole luottomerkintöjä, eikä isoja laskuja rästissä. En jaksa, kun ei tuon miehen kanssa voi edes keskustella mistään isoista ja tärkeistä asioista vakavasti.


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi jessuksen naulat nainen!

En ole seurannut sattuneista syistä blogiasi vähään aikaan ja nyt kyllä järkytyin kun luin kesästäsi. Viimeksi oli ilmassa työtä ja elämäsi tuntui kulkevan hyvään suuntaan.

Talo myyntiin ja äkkiä. Ilman työtä ette selviä maksuista. Ajattele mikä taakka ja stressi se on kaiken muun lisäksi. Miten luulet jaksavasi taloudellisen ahdingon miehen kanssa,joka vähät välittää todellsuudesta? Puhkaise se kupla,jossa hän haluaa elää.

Minusta tuntuu,että miehesi viis välittää sinun tunteistasi ja siitä miten voit. Vaivut syvemmälle kurjuuteen. Kuinka sinä ihan oikeasti jaksat? Jo lukiessa kirjoitustasi alkaa ahdistaa, mutta sinä elät tilanteessa ja joudut ottamaan vastaan paskaa lapiokaupalla. Päätöksien tekeminen on vaikeaa,mutta kyllä nyt alkaa olla aika käsillä. Keskustele ihmeessä terapeutin kanssa päätösten tekemisen vaikeudesta, jos kysymys on siitä. En jaksa uskoa,että pelkästä rakkaudesta pysyt tuossa ihan kamalassa liitossa.
Toivotan sinulle mahdollisimman paljon selkeitä ajatuksia,jotka johtavat tilanteen ratkaisuun. Ja iso, mutta pehmeä ja ystävällinen potku sinne takalistoon!

Unknown kirjoitti...

Sun pitää olla vaa kovana. Miehes on tajuttava että tahot erota ja järkevintä on myös laittaa talo myyntiin. yrittääkö se tolla "ei ajatella ikäviä asioita" asenteella saaha jotai aikaseks ettette myiskää sitä? suosittelen vaa puhuu asiasta nii kaua että se menee sen kaaliin!! miehet on joskus nii saamattomia et saa vaa jankata ja jankata. :/ nää on vaa niitä vaikeita asioita ja viel ku kumpikaa ei oo töis, uskon et stressi on aika korkeel. :/ voimia sinne kovasti ja toivottavasti ongelmat selviis. :)

Unknown kirjoitti...

Mäki oon kyl seurannu blogias mut jostai kumman syystä mulle ei oo näkyny toi aikaisempi postaus. Mut asia korjaantui nyt. :)

Siru kirjoitti...

Morjens! Ihan kuin mun elämästä kertoisit! Ilmeisesti sinäkin olet teidän taloudessa se ainoa oikeasti aikuinen ihminen,jonka vastuulla on että elämä sujuu ja pyörii, laskut tulevat maksetuiksi ym. Tiedän tunteen ja toivottomuuden. Olen itse laittanut myös jo käräjäoikeuteen erohakemuksen, ja saman tien hain myös päätöstä yhteiselämän lopettamiseksi, sitä tässä nyt odottelen. Myös mun mieheni juominen on lähtenyt pahasti lapasesta, ja meillä kun on nuo 2 lasta, niin haluan miehen pois täältä paljon nopeammin kuin mitä avioero tulee voimaan. Mutta hei, tiedäthän sinä, että kun haet eroa, miehesi ei voi estää talon myymistä mikäli sinä sitä osituksen yhteydessä vaadit? Kuulostaisi siltä, että olisi viisainta laittaa se lopullinen erohakemus mahdollisimman pian menemään, jotta "saat" laittaa talon myyntiin ja pelastat ainakin oman taloutesi. Jos mies ei välitä hoitaa asioita, on kyllä ihan *****estä, jos siinä rytäkässä sinäkin menetät luottotietosi. Nyt vain toimenpiteitä, kirpaisee hetken aikaa, mutta sitten koittaa kyllä parempi aika, usko vain. Voimia.

Riski Rouva kirjoitti...

"Voi jessuksen naulat.." Heh, hauska ilmaisu. :) Kiitos teille kaikille tuesta ja kannustuksesta, myös se iso, pehmeä ja ystävällinen potku takalistoon mätkähti perille. :)

Joo, olen kyllä ihan samaa mieltä teidän kaikkien kommentoijien kanssa siitä, että ei tämä tämmöinen peli voi jatkua. Olen puhunut talon myynnistä miehelle ja vaikuttaisi siltä että asia näyttäisi menevän tajuntaan saakka. Otin jo erääseen kiinteistönvälittäjäänkin yhteyttä ja sovimme että hän tulee tutustumaan taloon. Siitä se sitten lähtee etenemään. Pankkiin pitää olla vielä yhteydessä ja yrittää neuvotella joku ratkaisu tuohon maksupolitiikkaan ennen kuin saadaan talo myytyä. Ja taidetaan tarvita lisärahoitusta esim. kuntotarkastuksen tekemiseen, ilman sitä talon myynti tuskin onnistuu.

Kyllä se jaksaminen on lujilla. Osittain tähän on jo turtunut, mutta ei sekään ole hyvä asia. Huonosti oleviin asioihin ei saisi turtua, vaan ne pitäisi saada korjattua paremmiksi. Stressiä tässä on, mutta sen ei saa antaa kangistaa, tai lamaannuttaa. Välillä kyllä on ihan jäätäviä hetkiä, kun miettii kaikkia faktoja mitä tässäkin tilanteessa on ilmassa, mutta ei se auta. Pitää vaan painaa tuulta päin. Vaikka mies ei niinkään ole siinä rintamassa mukana, ennemminkin puuhastelee jotakin siellä rintaman takajoukoissa. No, asia kerrallaan. Ensimmäisenä nyt tämä talon myyntiin laitto ja maksujen järjestely.

Kiitos vielä teille kaikille, kun jaksatte kommentoida kirjoituksiani ja kannustaa. Olette ihania!