Viime päivät ovat olleet herkkumässäilyä. Olen pupeltanut karkkia ja jäätelöä.. Bad, bad me. Mihinkään yltiöpäiseen ahtamiseen en sentään ole sortunut, mutta olisihan tämäkin voinut jäädä tekemättä. Oikeaa ruokaa ei ole tullut syötyä kovin paljon, ja sekin vähä mitä olen syönyt, on tullut napsittua säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei vaan huvita/muista syödä. Intressit ovat nyt liikaa ihan muissa asioissa. Onneksi sentään itse tiedostan tilanteen, joten voin myös tehdä asialle jotakin.
Miehen kanssa puhutaan, puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Käydään läpi erilaisia asioita. En tiedä, mutta ehkä olen kallistumassa nyt sille kannalle, että en pysty jatkamaan hänen kanssaan. Edelleenkään en osaa sanoa mitään varmaa, mutta mielessä pyörii vain se että miten hän saattoi tehdä tämän minulle. ..ja kun tätä oli jo jatkunut hyvän aikaa kaiken lisäksi.. huoh.
4 kommenttia:
No, muutama jätski ei maailmaa kaada, kun syöminen on hallinnassasi. Hienoa ettet ole langennut ahmimaan - selvästi pystyt käsittelemään tunteitasi!
Jos olisin tuossa sinun tilanteessasi oisi mulla voinut mennä jätskiä litrakaupalla ja päälle oisin mussuttanut levyittäin suklaata! Nyt tosiaan sulla on varmaan paineita ihan muualla kuin syömisissä joten oikeasti sä nouset vielä sieltä, etenkin kun tiedät itse missä menet, nyt olet vähän sortunut mutta sä tulet sitten uudella voimalla ja entistä vahvempana jatkamaan projektia!
Niin, olen itsekin vähän ylpeä itsestäni, etten ole sortunut ylettömään ahmimiseen. Kiitos kommentistasi, se auttaa taas eteenpäin vähän matkaa. :)
Kiitos Norsu Norppanen kannustavasta viestistäsi! Paineita tosiaankin on nyt laihduttamisen ja syömisen tarkkailun ulkopuolella ihan riittämiin. Juu, kunhan tästä jotenkin itseni kasaan, niin kyllä olen varmasti vahvempi kuin aiemmin.
Lähetä kommentti