sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Erilaisia rajapyykkejä ja miehen käyttäytymistä

Tänään napsahti 20 000 kävijän raja rikki! Vau, onpa teitä ollut reilun vuoden aikana paljon! :)

Kävi mukavia yllätysvieraita. :) Huomasin omassa olotilassani selkeän eron "normi" kotiminääni ja vieraiden aikaiseen minääni. Sain keskustella erilaisista asioista ilman, että mielipiteitäni pidettiin naurettavina, tai että minua dissattaisiin jollakin tavalla. Ja vaikka vitsailimmekin välillä, niin minuun suhtauduttiin ihan aikuisena, minua kuunneltiin, sain olla oma itseni. Sain hurjasti virtaa tästä vierailusta ja nyt jotenkin huomasin konkreettisesti sen hurjan ison eron siinä miten mies minua kohtelee ja miten esimerkiksi nämä vieraat kohtelivat minua. 

Mies ei ota juttujani vakavasti, vaan vähättelee sanomisiani ja hän haluaa selkeästi jotenkin latistaa ns. saavutuksiani (= asioita jotka hänen omasta mielestään ovat .. no, jotakin. En tiedä..). Yhtenä esimerkkinä on niinkin yksinkertainen ja hölmö asia, kuin ylioppilaslakin käyttäminen vappuna. Hän ei ole käynyt lukiota eikä halua, että pidän lakkia. Mietin juuri, että olen tainnut käyttää lakkia kaksi tai kolme kertaa, joista yksi kerta siis oli itse lakkiaiset. Olen miehen mieliksi jättänyt sen komeron hyllylle laatikkoonsa. Ei se nyt sinänsä ole mikään iso juttu minullekaan, mutta olisihan sitä kiva käyttää, kun semmoinen on. Hän puhuu vähättelevään sävyyn ihmisistä, jotka käyttävät lakkia vappuna. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä, että hän ei ole lukiota käynyt. En ole koskaan edes sanonut mitään sen suuntaistakaan, enkä siis oikeastikaan ole sitä mieltä että asialla on mitään väliä. Hän valitsi peruskoulun jälkeen toisin. Big deal, aivan sama.  Mies sen sijaan on käyttänyt hyvin usein typerää sanontaa "Sinä kun olet niitä kouluja käynyt, niin.." väheksyvään ja pilkalliseen sävyyn.

Ei minun tee mieli aloittaa keskustelua hänen kanssaan oikein mistään aiheesta. En viitsi enää pohdiskella ääneen, miksi jotkut asiat ovat kuin ovat, tai vaikka miksi joissakin saman lajin omenapuissa on makeampia oppuja kuin jossakin toisessa yksilössä, tai ihan mitä vaan. Mies vain katsoo minua vinoon ja jupisee jotakin. Hän on myös rasisti, enkä pidä siitä. Hän kyllä tietää sen, mutta ihan minun kiusaksikin hän laukoo joskus mielipiteitään, jos vaikka katsomme yhdessä jotain ohjelmaa telkkarista ja härnää minua niillä. 

No, eipä tässä nyt oikein ole muutenkaan mielenkiintoa jutella hänen kanssaan sen enempää. Minusta on tullut aika välinpitämätön ja joskus jopa kylmä. Joku voisi sanoa tähän jopa, että huono vaimo. Mutta jos ei pysty parempaan? Jos tunteet ovat hiipuneet? Tai jos ei vaan halua enää yrittää, ei tahdo jatkaa. Ei pysty enää luottamaan mieheen, joka on pettänyt niin rankasti. Nyt ensi yönä, kuun vaihteessa tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun sain sen maailmani mullistaneen puhelinsoiton. Tunnemyrsky on laantunut, ei kokonaan tyyntynyt, mutta nyt sitä toivoo vain, että saisi oman kodin ja oman rauhan. Oma tupa, oma lupa.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Eksyin blogiisi blogilistan kautta, niin jotenki nämä postaukset pysäyttivät minut lukemaan niitä. Olen itsekin kokenut takapakkia suhteissa, tosin en ole ollut naimisissa mutta saman katon alla olen asunut. Edellisen poikaystävän jätin reilu 2vuoden seurustelun jälkee, olin kuullut tietyiltä tahoilta (luotettavilta sellasilta) tiettyjä asioita jotka saivat minut surulliseksi sekä itseki otin asioista selvää ni en vaa kestäny sellasta suhdetta enää. Missä minua ei enää kunnioitettu silleen kuin olisi pitäny, minusta tuntui etten edes ollut suhteessa, tai olin mutta vain itseni kanssa. Onneksi minulla oli ja on edellee hyviä ystäviä jotka neuvoivat minua ajattelemaan mikä on minulle hyväksi ja olenko onnellinen. Joskus sellasesta suhteesta jossa on ollu kauan tai mies muuttuu vaikeeks on tosi vaikee irrottautua, mutta pitää vain olla kovana. Koska sinun on ajateltava omaa onneasi. Jos kumppani minua pettäisi, ni en tiedä pystyisinkö ikinä unohtamaan, tuskinpa. Toki minulla on vuosien mittaan suhdekoukerot muuttunut parempaan suuntaan, löysin sattumalta kumppanin joka oli jo alkujaan tuttu. Olimme tahoillamme huonossa suhteessa ja sit yks kaks meidän ajatukset ja tunteet kohtasivat. Vaikka joskus kuvittelin etten voisi ikinä rakastaa tai antaa niin paljon rakkautta mitä annoin edelliselle. Mutta tämä on paljon vahvempaa, koska tunnen että minuakin rakastetaan niin uskallan jälleen luottaa. Mut tän mun kauhee sepustuksen tarkoitus oli vaa ilmaista, että joskus sitä vaa elää huonossa suhteessa ja pelkkä rakkaus ei riitä suhteen ylläpitämiseen tarvitaa paljo enemmä. Ja myös että kummatkin haluaa sitä.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/NarSupply.html

Jos joskus jaksat lueskella ko. sivun antia niin suosittelen. Joskus näistä löytää pelottavan paljon yhteistä kaavaa jonkun läheisen käyttäytymisen osalta. En tarkoita, että heti voisit huutaa miehelle "narsisti", mutta paljon samoja piirteitä löydän omasta tekstistäsi kuin itsestänikin. Oletko sinäkin loppujen lopuksi se Lähde?

Kaikkea hyvää ja etenkin paljon voimia tulevaan toivottaen.

Riski Rouva kirjoitti...

Iso kiitos teille kannustuksesta ja ajatuksia herättävistä kirjoituksistanne. Tutustuin tuohon linkkiin, kyllähän siellä pikaisella lukemisella oli tutun tuntuisia elementtejä..