Kävin hiljattain terapeutilla. Olen käynyt muutaman kerran "omalla" terapeutilla pariterapian ohessa, mutta erinäisten syiden takia terapeutti vaihtui, ainakin joksikin aikaa. En tiedä menenkö ensimmäiselle terapeutille takaisin jossakin vaiheessa, vai jatkanko nyt sitten "loppuun saakka" tämän uuden kanssa. Tuntuu raskaalta joutua aloittamaan taas alusta uuden ihmisen kanssa, kun ennätin jo sen ensimmäisen kanssa tapaamaan muutaman kerran ja hänen kanssaan oli helppo ja mukava puhua. Mukava, vaikka itkinkin joka kerta, mutta se taas johtui käsiteltävistä asioista..
Tämä uusi terapeutti oli toisen tyylinen persoona, vähän virastomaisempi ja tuntui etäisemmältä. Hyvin asiallinen ja kävimme hänenkin kanssaan kipeitä asioita läpi. Hänellä on myös hieman erilainen tyyli, hän mm. asetti ison nallen tuolille minua vastapäätä ja pyysi minua puhumaan nallelle, kuin siinä istuisi mieheni. Ensimmäinen ajatus oli, että siis ihan oikeastiko, älä nyt pelleile, mutta sen jälkeen päätin tehdä kuten terapeutti pyysi ja se oli ihan ok juttu.
Kaiken kaikkiaan tapaaminen oli hyvä ja sain taas uutta ajattelemisen aihetta. Minun pitää miettiä tilannetta oman jaksamiseni kannalta. Mikä on minulle parasta. Nyt saa ja pitää olla myös itsekäs, eikä miettiä sitä miten joku muu pärjää, tai mitä asiasta ajattelee, tai pahoittaako joku mielensä. Palataan taas sen perimmäisen kysymyksen äärelle: Mitä minä haluan?
Lisäsin blogin otsikkoon kysymyksen..
2 kommenttia:
Paljon jaksamisia! Viimeinen kappale tässä tekstissä on oikeasti tärkeä. Sun pitää miettiä omaa parastasi nyt.
Kiitos. Olet niin oikeassa Minttu.
Lähetä kommentti