Blogia on nyt klikkailtu hieman yli 10 000 kertaa, WAU! Ja kahdeskymmenes lukijakin on liittynyt joukkoon, tervetuloa! Ihan huippuhienoa! :)
Ihan yhtä huippuhienot fiilikset eivät olleet aamulla, kun paino näyttää ikävästi nousevan viimeviikkoisesta.. Peräti reilulla kahdella kilolla! Viikko sitten paino oli tasan 88 kiloa, kun tänäaamuna vaakapirulainen pomppasi näyttämään taas niitä ysillä alkavia lukemia.. 90,7 kg. Vyötärökin oli suurentunut, 108 cm. Mitä kummaa? Ruokavalio ei ole ollut ihan orjallista, mutta että noin paljon plussaa.. hmm. Vaikuttaakohan se, että aloitin liikunnan taas reilun kuukauden tauon jälkeen? Keräisikö kroppa nestettä? Sehän ei selviä kuin ajan kanssa, treeniä jatkamalla. Käynnistymisvaikeuksia, sovitaan niin. On sentään talvi ja pakkasta ja kaikkea, eiväthän autotkaan lähde pakkasella käyntiin ihan tuosta vaan - ainakaan ihan kaikki.
Eipä tässä tällä erää nyt muuta. Mukavaa maanantaita!
2 kommenttia:
Voi hyvinkin olla nestettä tai ties vaikka mitä! Viime viikolla oma painoni oli tiistai-aamuna yli kilon alempi kuin maanantai-aamuna, eli voi hyvinkin pompppia suuntaan ja toiseen.
Olen karpannut (tai skarpannut, hedelmät ja vihannekset kuuluu ruokavalioon) nyt kolme viikkoa ja paino on humpsahtanut alas tasan neljä kiloa. Tänä aamuna vaaka näytti 86.7. No, se on tätä alussa kun jättää hiilihydraatit pois. Täysin ilman näläntunnetta tai mielitekoja ollaan nyt selvitty, eli aika helppoa on ollut.
Kokemuksesta tiedän, ettei ole helppoa loputtomiin, painokin voi juuttua paikoilleen jopa viikoiksi.
Mutta täällä ollaan nyt tosissaan, periksi ei anneta! Hurjasti tsemppiä sinnekin, ponnistelu voidaan palkita joku päivä yllättäen kunnon lukemalla!
Ja mitä parisuhteeseen tulee, olen kyllä sitä mieltä, että ei tuota juttua todellakaan voi maton alle lakaista! Sikäli ystäväsi ei ole oikeassa. Teiltähän on pudonnut koko parisuhteen pohja! Miten sen voisi hiljaa niellä - ja miksi ihmeessä pitäisikään!
T. Ullapulla
Tosi hienoa, sun laihduttamisesi sujuu tosi hyvin! Onnea! :D Ei tässä tosiaan kannata jäädä murehtimaan yksittäisiä viikkotuloksia, kun tähtäin on kuitenkin paljon pidemmällä. Periksiantamattomasti kun vaan jatketaan, niin kyllä se kunnian kukko lopussa laulaa!
Niin, kovasti minäkin tuota ystäväni teoriaa ihmettelin. Täytyy jutella hänen kanssaan tarkemmin kun seuraavan kerran nähdään.
Lähetä kommentti