lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tarvitsenko palkintoja?

Minulla oli tänään hetki aikaa pyörähdellä marketin vaateosastolla. Siellä olisi ollut alennusmyynnissä ihania vaatteita, joita olisin halunnut ostaa, mutta tällaiselle keholle ne eivät vielä oikein sopineet. Erittäin vartalonmyötäinen toppi herkullisissa kesäväreissä ei ehkä ole imartelevin mahdollinen vaate minulle tällä hetkellä. Olin hilkulla ostaa myös farkut, jotka olisivat nyt olleet sopivan kokoiset, mutta päätin jättää nekin ostamatta. En halua enää ostaa yhtään vaatetta itselleni, kun olen vielä tämän kokoinen. Ostan sitten uusia vaatteita kun olen laihtunut sen verran että nykyiset vaatteet roikkuvat ikävästi päälläni. Tai, voikohan sitä edes sanoa ikäväksi tunnetilaksi, kun tämänhetkiset vaatteet ovat isoja.. en usko! :D No, sitten kun oikeasti tarvitsen uusia vaatteita. Pitäähän minulla jotain palkintoja olla edistymisestäni, eikös vaan?!

Minkälaisia tavoitteita ja palkintoja voisin sitten päättää? Ehkä tuo viisi kiloa voisi olla sopiva virstanpylväs, se on mukavan haasteellinen, ei liian helppo mutta ei liian vaikeakaan tavoite. Toinen mitä voisin seurata, voisi olla tuo vyötärönympärys.. mutta ehkä kuitenkin valitsen kilot. No niin, niitä palkintoja sitten: ensimmäiset 5 kiloa. Uudet farkut? Maybe..

Toisaalta, (nyt tulee tämä pohdiskeleva puoleni esiin..) jos asetan itselleni liian täsmällisiä tavoitteita ja palkintoja, tuleeko minulle taas tunne siitä että on pakko suorittaa, on pakko pysyä tahdissa, on pakko onnistua, on pakko olla hyvä.. tai muuten taivas tippuu niskaan, en saa jotain mitä haluan, minulta kielletään jotakin. Täsmennyksenä, että en todellakaan ole tottunut elämässäni aina saamaan kaikkea mitä haluan, eikä tapanani ole saada itkupotkuraivareita, jos asiat eivät mene niin kuin olen suunnitellut. Olen kuitenkin huomannut itsestäni sen, että liiallinen komentelu ja määräily ja sen sanominen, mitä saan ja mitä en saa tehdä, aiheuttavat jonkinasteisen kapinamielialan. Ehkä olen myötäillyt muiden toiveita ja mieltymyksiä liian pitkään ja nyt se alkaa riittää? Meneekö tästä hauskuus ja rentous, jos asetan palkintoja? Niitä olen kokeillut joskus aikaisemmin, aika kehnolla menestyksellä. Hmm.. ehkä en tällä kerralla kuitenkaan tee niin. Ainakaan nyt ihan heti. Katsotaan miten pärjään tällaisella vapaalla ja paineettomalla tyylillä. Ehkä siinä on tarpeeksi tavoitetta ja painetta, että asetan itselleni suhteellisen väljät välitavoitteet ilman uhkasakkoja tai palkintoja. Onnistumisen ilo on arvokas palkinto myös!

2 kommenttia:

Paha Maha kirjoitti...

Mie oon miettiny kans palkintoja, mutta tullu siihen tulokseen että kun olen niin malttamaton niin ne ei kumminkaan toimi.

Mutta mitä vaatteisiin tulee, niin en mahdu enää mihinkään farkkuihini, jotka menivät vuosi sitten. Vuosi sitten lököttävät farkut ei enää mene edes kunnolla kiinni. Päätin, etten aio ostaa itselleni uusia "hienoja" vaatteita, vanhoihin on mahduttava prkl! :D

Riski Rouva kirjoitti...

Tuollaiset vanhat farkut ovatkin hyvä tavoite, kun niitä voi välillä sovittaa ja kokeilla miten hyvin ne menevät jalkaan! Minullakin on sellaiset, nyt ne ovat niin tiukat että nousevat kyllä ylös asti, mutta puristavat reisistä ja mahamakkara jää sepaluksesta pursuilemaan viehkeästi.. eikä nappikaan mene kiinni. Kyllä sitten ilostuttaa, kun niihin mahtuu! :)